Etusivu/frontpage Kasvattajat/breeders Marsut/cavies Myynnissä/for sale Marsu infoa/cavy info facebook

 

Tiineyden ongelmat

Kumpikin emo on kantavana äiti ja tytär. Toisella oli vain paripoikasta kun toisella muistaakseni 5.

Marsun tiineyteen voi liittyä kaikenlaisia ongelmia. Tällä sivulla on tarinaa erilaisista tiineyteen liittyvistä ongelmista, kun kaikki ei ole mennytkään hyvin. Raskausmyrkytyksestä löydät täältä: Marsujen raskausmyrkytys

Keskenmeno:

Marsu voi saada keskenmenon kuten ihminenkin. Aikaisessa keskenmenossa alkio saattaa absorboitua takaisin ja näin ollen raskaudesta ei jää mitään jälkiä. Ainoa huomio voi olla, että kiima on jäänyt välistä. Joskus aikainen keskenmeno oirehtii lievänä verenvuotona. Tässä tapauksessa marsun alapäästä voi tulla verisiä limakalvoja tai verta
 

Pidemmälle ehtineen raskauden mennessä kesken syntyy yleensä vaihtelevalla kehitysasteella olevia poikasia. Joskus karvattomia, jotka kuolevat pian ja joskus jo karvallisia joiden keuhkot eivät ole ehtineet vielä kehittyä tarpeeksi. Monesti emo saattaa syödä keskentulleita poikasiaan. Tämä käytös johtaa marsun esihistoriasta, jolloin marsujen oli syötävä kuolleet poikaset, jotta petoeläimet eivät voi haistaa niitä.

Keskenmenoon voi olla useita syitä, raskausmyrkytyksestä poikasen kehityksellisiin ongelmiin. Syitä voi olla monia, kuten ihmisen raskaudessa. Jos viitteitä raskausmyrkytyksestä johtuvasta keskenmenosta ei ole, marsulla voi teettää uuden poikueen. Meillä useampi naaras on saanut uuden poikueen, jolla on mennyt kesken ja mitään suurempia ongelmia näiden tiineydessä ei ole ollut.

Yleensä naaras palautuu hyvin keskenmenosta, mutta joskus aikaisen synnytyksen takia oksitosiinin tuotto ei ole tarpeeksi korkeaa, mistä johtuen supistuksia ei tule tarpeeksi. Meillä useampaan kertaan keskenmenon saaneella naaraalla on jäänyt istukka sisälle. Istukan kohtuun jääminen oireilee ruokahaluttomuutena ja apeutena. Istukan voi tuntea myös marsun alavatsan palpoinnilla. Jos et ole kokenut tunnustelemaan on parempi käydä eläinlääkärillä. Normaalisti marsu aloittaa syömisen pian keskenmenon jälkeen, mutta jos näin ei ole, jotain on pielessä. Jos marsu on apea ja sillä ei ole istukkaa sisällä, keskenmeno voi johtua myös kohtutulehduksesta ja marsu tarvitsee antibioottikuurin.

Tapaus Lulu:

Lulu oli ensimmäinen keskenmenotapaus, jolla istukka jäi kohtuun. Lulu sai keskenmenon n.2 viikkoa ennen synnytystä. Yksi poikasista oli kuollut kohtuun, joka aiheutti raskauden päättymisen. Lulu oli apea ja syömätön, se tuli minulle tarkistukseen ja tunsin sen mahassa 3 palloa. Kaksi palloista tuntui munasarjojen kohdalla ja yksi keskempänä. Vein Lulun eläinlääkäriin, jossa sitä ultrattiin tunti. 1 palloista todettiin kudosmassaksi ja 2 mahdollisesti turvonneiksi munasarjoiksi. Munasarjojen turvotus jäi sillä hetkellä arvoitukseksi. Lululle aloitettiin antibioottikuuri ja tukiruokinta. Lulun omistaja sanoi, että ei ole varma oliko nähnyt vain yhden istukan tulevan ulos. Viikon päästä keskenmenosta Lulu oli saanut tarpeeksi voimia ja punnersi istukan ulos, jonka jälkeen alkoi paraneminen. Munasarjojen turvotus myös katosi ja näin ollen se oli johtunut siitä, että istukka oli jäänyt sisälle. Lulu parani vaivasta, mutta heikentyneen vastustuskyvyn takia se sai hieman yli kuukausi tästä bakteerin ilmeisesti ulkotuoreesta ja kuoli ripuliin.

Tapaus Oona:

Lulun tapauksesta oppineena osasin toimia oikein Oonan saadessa keskenmenon. Keskenmenon jälkeen Oona oli apea ja eikä sille maittanut kunnolla ruoka. Se oli saanut 4 poikasta kesken, mutta ulos oli tullut vain 3 istukkaa ja kohtua palpoidessa tunsin pienen massan. Vein Oonan pikaisesti eläinlääkäriin, jossa se sai maksimimäärän 2 annosta oksitosiinia. N. puolen tunnin - tunnin päästä tästä Oona synnytti jäljellä olevan istukan ulos. Oona sai antibioottikuurin kohtutulehduksen ennaltaehkäisemiseksi. Jo muutaman tunnin päästä istukan synnytyksestä Oona alkoi syömään. Ero oli silminnähtävä. Keskenmenon jälkeen Oona on saanut 4 tervettä poikuetta.

Kohtutulehdus:

Kohtutulehdus on kohdussa oleva bakteeritulehdus. Se voi tulla marsun ollessa raskaana, kuten myös raskauden jälkeen. Se ilmenee vatsan kosketusherkkyytenä, oireena voi olla myös veren tai ruskean eritteen vuotoa. Kohtutulehdus vaatii antibioottikuurin.

Tapaus Hile:

Hile oli saanut poikaset ja n.viikon päästä tästä se alkoi vuotamaan hieman pahanhajusta eritettä ja ruokahalu laski. Sillä todettiin kohtutulehdus johon se sai hoidoksi antibioottikuurin. Valitettavasti tulehdus eteni nopeampaa, mitä antibioottikuuri auttoi ja Hile kuoli kohtutulehdukseen.

Tapaus Lise:

Lise oli raskaana, sillä oli vielä 3viikkoa h-hetkeen. Se alkoi vuotamaan hieman verta ja aristi vatsaa palpoidessa (selvästi kävi kipeää), jota se ei ollut ennen tehnyt. Sillä oli kohtutulehdus, johon se sai hoidoksi ditrim- antibioottikuurin. 2 päivää kuurin aloittamisesta verenvuoto väheni ja 3 päivää kuurin aloittamisesta verenvuoto loppui. Samalla loppui vatsan aristus. Lise synnytti 5 tervettä poikasta 3 viikkoa myöhemmin.

Tapaus Misu:

Misu ei ollut minun marsuni, mutta kasvattini. Omistaja havaitsi Misulla ruokahaluttomuutta ja vei sen eläinlääkäriin. Eläinlääkäri löysi ultrassa kuolleen poikasen elävien joukosta, joka oli aiheuttanut Misulle kohtutulehduksen. Misu sai antibioottikuurin ja sitä alettiin tukiruokkimaan heti, sen virtsan pH todettiin normaaliksi, joten sillä ei ollut raskausmyrkytystä. Misun kunto ei muuttunut ja muutaman päivän päästä poikasen kuolemasta johtuva kohtutulehdus muuttui raskausmyrkytykseksi, johon Misu menehtyi.

Poikasen kiinnijääminen

Joskus synnytystä voi vaikeuttaa liian isokokoinen poikanen. Tähän vaikuttaa poikasen koon lisäksi se kuinka paljon emon lantioluut ovat avautuneet. Lantioluut voivat olla avautuneet parista sentistä viiteen senttiin. Tämä on emokohtaista.

Tapaus 1.

Heräsin yöllä emomarsun huutoon, emolla supisteli ja se yritti synnyttää poikasta.

Heräsin yöllä koviin synnytysääniin, menin katsomaan emoa ja häkissä oli yksi poikanen. Todella hienosti puhdistettu, mutta aika eloton. Taisi juuri vetää viimeisen hengenvedon, enkä saanut sitä elvytettyä. Yritin kyllä. Sillä aikaa, kun tutkin poikasta, emo supisteli lähes koko ajan. Kuollut poikanen näytti niin isolta, että kävin puntarilla ja katsoin, että 155g. Palasin katsomaan emoa, se supisteli edelleen. Sai monta  6-10 supistuksen pätkää mutta ei mitään tullut ulos. Pikkuhiljaa tajusin, että aikaa on kulunut 15 minuuttia ja poikanen ei vaan tule ulos. Emo vaikutti jo aika väsyneeltä. Lopulta alkoi kellot soimaan päässä, että poikanen ei vaan meinaa mahtua ulos. Katselin vielä muutaman supistus-sarjan, jonka jälkeen otin mamman syliin. Kokeilin, että kohdussa on vielä vauva. Laitoin synnytyskanavaan sormen ja siellähän se poikanen tuntui. Siitä oli kumminkin vaikea saada otetta. Mietin siinä, että 3h eläinlääkärin avautumiseen. Pakko vain jotenkin saada poikanen ulos. Uutta yritystä peliin. Tällä kertaa sain hitaasti sormilla avattua synnytyskanavaa supistusten tahdissa ja avatessa sitä sain poikasen pään sormien väliin ja sain vedettyä sen supistusten mukana pois. Poikanen oli aika lötkö, oli varmaan ollut jo hetken siellä tulossa tuloksetta. Puhdistin kalvot ja heiluriliikkeellä limat pois suusta ja sieraimista. Pikkuinen ei saanut millään happea. Toistin heiluriliikkeitä, mutta ei vaan auttanut. Lopulta se alkoi nuutua joten puhalsin varovasti suuhun ja pumppasin sormilla rintakehää. Jonkun aikaa pikkuista elvytettyä se alkoi hengittämään itse.

Tapaus 2.

Tiesin hyvissä ajoin, että poikasia on tulossa vain yksi ja kallon perusteella se oli jätti. Emon lantioluut olivat vähemmän auki mitä kallon leveys. Tiesin tarkalleen milloin on 70 päivää astumisesta ja otin emon seurattavaksi. Nukuin sohvalla emo dunassa vieressä. Yöllä ei tapahtunut mitään ja onneksi ei vielä seuraavana päivänäkään, kun olin töissä. Lähdin töistä vähän ajoissa kotiin ja ensimmäinen supistus tuli 10 minuuttia siitä, kun pääsin kotiin. Emo huusi supistusten aikana, niin kipeää siihen kävi. Poikasen pää tuli näkyviin, jonka jälkeen emo pyöri ympäriinsä vaan paniikissa. Avustin poikasen ulos supistusten mukana. Hieroin sitä hetken, ja se vetaisi ensimmäisen henkäisyn ja selvisi. Poikanen oli 160g. Kerran yhden ison poikasen kohdalla poikasen tassut olivat menneet jo siniseksi, kun sain sen ulos ja se vaikutti veltolta. Hieroin poikasta ja puistin heiluri-liikeellä ja muutaman minuutin päästä se vetaisi henkeä. Oli velttona pitkään, mutta lopulta alkoi virkoamaan!

Tapaus 3.

Isoin poikanen 180g ja sen 145g sisko syntyivät täysin elossa ja tarvitsematta apua. Emolla oli lantioluut 5cm auki ja poikasten syntymisessä ei ollut mitään vaikeuksia.

Poikasen syntyminen väärässä asennossa:

Tämä on ehkä hurjin synnytystarina. Vielä tänäkin päivänä muistan sen paniikin ja pelon tämän synnytyksen aikana.

Kello 10 heinäkuisena aamuna 2010 emo alkoi synnyttämään poikasia. Kaikki alkoi normaalisti heikoilla supistuksilla joita tuli 2-3 supistuksen ryppäissä. Ensimmäinen poikanen syntyi 10 minuuttia synnytyksen alkamisesta. Aikaa vain kului ja toinen poikanen ei vaan tullut ulos. Pian tajusin, että poikanen on jotenkin jumissa tai jotain on vialla. Yritin soittaa päivystävälle eläinlääkärille useita kertoja, mutta hän ei vastannut. Puoli tuntia ensimmäisen syntymästä oli pakko alkaa auttamaan emoa. Synnytyskanava tuntui tosi kapealta, enkä saanut millään poikasta ulos. Yritin soittaa uudestaan päivystävälle, mutta kukaan ei vastaa. Soitin kaveria apuun, koska tilanne vaikutti pahalta. Yritin repiä 15 minuuttia poikasta ulos, niin että sormet olivat jo krampissa. Olo oli hyvin epätoivoinen, apujoukkoja oli onneksi tulossa. Pikkuhiljaa emolta alkoi loppumaan supistelutkin. Lopulta 1h 15min -1h 30 min jälkeen emo oli saanut työnnettyä poikasta sen verran eteenpäin, että sain vedettyä sen ulos. Kylkinahka, mistä poikasen vedin ulos, oli hyvin liukas ja ote lipesi jatkuvasti. Tuntui mahdottomalta tehtävältä saada poikanen ulos. Mutta pakko oli yrittää, koska en halunnut menettää emoa. Kun poikanen oli lopulta ulkona se täytyi hätälopettaa välittömästi. Poikanen oli juuttunut synnytyskanavaan sivuittain.

Tämän jälkeen 2 poikasta syntyi normaalisti. Synnytyksen alusta oli kulunut jo 2 tuntia. Supistukset alkoivat olemaan ohi ja sisällä tuntui vielä poikasia. Apujoukot olivat juuri saapuneet ja lopulta päivystävä eläinlääkäri soitti, jonka jälkeen suuntasimme heti päivystävälle. Matkalla lääkäriin 3 istukkaa tuli ulos. Tämän jälkeen supistuksia ei enää tullut, mutta sisällä oli vielä 1 poikanen. Eläinlääkärille päästyä emo sai ensimmäisen oksitosiinipiikin, jonka jälkeen viimeinen poikanen syntyi. Sisälle jäi vielä viimeisen poikasen istukka, joka ei tullut toisesta oksitosiinipiikistä huolimatta ulos. Päätettiin, että sitä koitetaan saada ulos muutaman päivän päästä. Lopulta istukka tuli ulos n. 14 tuntia myöhemmin. Emo selvisi tästä kaikesta ja tervehtyi täysin parissa päivässä ja sai myöhemmin jopa eläviä poikasia :) Juttelin lääkärin kanssa, mitä vastaava voi aiheuttaa ihmisen kohdulle ja ainut riski oli se, että äiti voi saada helpommin keskenmenon. Seuraavan poikueen kanssa ei onneksi ollut mitään komplikaatioita synnytyksessä.

Emolla iho-oireita

Raskaushormonit voivat vaikuttaa joillakin marsuilla ihoon.

Tämä voi ilmetä emomarsujen mahakarvoituksen harventumisena imetyksen aikana. Ensimmäisellä kerralla säikähdin. Yksi emo pudotti kaikki mahakarvat. Mahan iho näytti täysin terveeltä. Marsusta lähetettiin sieniviljelyt ja loisiin viittaavia oireita ei ollut. Kaikki tulokset olivat negatiivisia. Syy oli imetys ja hormonaalinen karvanpudotus. Karvat kasvoivat heti imetyksen loputtua.

Yhdeltä emolta päivä imetyksen jälkeen iho alkoi kesimään taipeista. Alla oleva iho oli täysin terveen näköistä. Marsu tutkittiin kauttaaltaan eläinlääkärissä. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään sieniin tai loisiin viittaavaa. Kesivän ihon alta paljastuva iho vaikutti täysin terveeltä ja siitä löytyi vain hieman bakteereita. Hoidoksi taipeisiin marsu sai ditrimiä ja canofite vettiä. Kesiminen loppui viikon imetyksen alkamisesta ja tapahtui ainoastaan taipeissa. Syy oli hormonaallinen.

Jos emolla tulee iho-oireita imetyksen aikana, se kannattaa käydä tutkituttamassa eläinlääkärillä, koska lisääntynyt stressi ja hormonit saattavat saada piilevät sairaudet aktiiviseksi. Kuten piilevän sienitulehduksen aktiiviseksi. Joten tämän takia ei kannata ennen eläinlääkärin tutkimusta laittaa iho-oireita pelkkien hormonien piikkiin.

Emo ei puhdista poikasiaan

Jokainen marsunkasvattaja törmää jossain vaiheessa pettymykseen, että häkissä on putsaamattomia poikasia. Monesti tähän ei ole syytä. Emo ei vain ole tajunnut puhdistaa poikasia. Joskus emo on tajunnut puhdistaa poikasen liian myöhään ja se on ehtinyt kuolla. Stressi on yksi tekijä, joka voi myös altistaa siihen, että emo jättää poikasensa puhdistamatta. Jos naaras stressaa häkkitoverista, esim. alkaa käyttäytymään sitä kohtaan aggressiivisesti tiineyden edetessä, on parempi laittaa emo synnyttämään yksin. Tämmöisissä tapauksissa olen kokenut useasti sen, että emo on jättänyt poikaset puhdistamatta. Jos käytös on normaalia häkkikaverin läsnä ollessa, häkkikaverista voi olla jopa apua synnytyksessä.

Emo pelkää poikasiaan

Tähänkin on törmätty. Poikasten synnyttyä emo juoksi suorastaan kauhuissaan häkin toiselle puolelle nähtyään poikaset. Joka kerta, kun laitoin poikasen emon viereen, se juoksi karkuun. Onneksi oli ohimenevää ja 10 tunnin päästä synnytyksestä emon pelko alkoi hävitä.

Poikanen syö emon nisän

Kerran poikaset söivät emon nisät. Nisät eivät kasva takaisin, eikä emo voi enää imettää näin tapahtuessa, onneksi ainakin meillä emo parani hyvin.

Emo syö poikasensa

Emo voi syödä poikasiaan puhdistaessaan niitä liikaa, tai jos poikaset ovat kuolleita emo voi yrittää tuhota poikasia syömällä niitä. Näky voi olla hyvinkin karu. Poikasilta voi näkyä osaksi kalloa ja sisäelimiä.

Poikanen ei mahdu ulos

Jos poikanen ei ole mahtunut ulos esim. sen takia että se on liian iso, supistuksien loputtua poikasen ulossaaminen voi olla kohtalokasta. Näin kävi esimerkiksi kaverilleni. Marsu naaras oli asunut uroksen kanssa 3 vuotta ja oletettiin, että jompikumpi on lisääntymiskyvytön. Emo oli tullut lopulta kantavaksi. Lantioluut eivät olleet iän takia joustaneet tarpeeksi ja poikanen oli jäänyt sisälle. Eläinlääkäri yritti poistaa poikasta, mutta ei ilmeisesti saanut kaikkea ulos. Lopulta emo kuoli.



 


 

 

www.marsula.net