Etusivu/frontpage Kasvattajat/breeders Marsut/cavies Myynnissä/for sale Marsu infoa/cavy info facebook

 


 

Marsun poikaset syntyvät täysin valmiina. Niillä on pysyvät hampaat, karvapeite ja silmät auki. Ne alkavat maistelemaan heinää jopa ensimmäisenä päivänä ja hakeutuvat emon nisälle heti. Poikaset juoksentelevat emon perässä heti syntymän jälkeen. Ne ovat täysin valmiita pikkumarsuja. Normaali kokoinen marsunpoikanen voi olla 60g-120g. Tätä isompia ja pienempiä poikasia myös syntyy. Poikaset eivät tarvitse mitään erityishoitoa. Jotkut syöttävät poikasille kasvatuspellettiä, mutta ainakin omien poikasten kasvuun pelletin merkillä ei ole ollut huomattavaa vaikutusta. Enemmän vaikutusta on laadukkaalla heinällä ja geeneillä. Samalla ruualla oleva poikanen voi olla luovutusikäisenä 500g, kun toinen 250g. Yleensä luovutan poikasen uuteen kotiin, kun se on 300g.

Poikueessa voi olla hyvinkin erikokoisia poikasia. Joskus poikasten koko saman poikueen sisällä voi vaihdella jopa 30g. Poikasen kokoon voi vaikuttaa mm. sen sijainti kohdussa. Peremmällä kohdunsarvessa sijainnut poikanen voi olla pienempi, koska ravintoaineet ovat ehtineet kiertää ensin muiden poikasten istukoiden läpi.

Aina kaikki ei mene onnellisesti. Jos poikaset syntyvät ennenaikaisesti, niiden keuhkot eivät ole yleensä vielä tarpeeksi kehittyneet ja poikaset yleensä kuolevat, vaikka muuten olisivatkin hyvän kokoisia. Joskus poikaset voivat olla normaalia heikompia. Tähän voi olla monta syytä, kuten suuri poikuekoko, poikasten aikainen syntymä, kehityshäiriö, tai joskus mitään selvää syytä ei ole.

Kaksi saman poikueen poikasta, joilla iso koko ero. Pienemmän poikasen tarina löytyy alempaa. Isompi poikanen kuvassa n.80g ja erittäin pirteä.

Jos poikanen vaikuttaa heikolta se istuu karvat pörröllään, on nuutuneen näköinen tai sen paino laskee, on syytä huolestua. Normaalia on parin gramman painonlasku syntymän jälkeen, mutta sen jälkeen paino lähtee nousuun. Jos poikanen on heikko tai sen paino ei nouse, ensimmäisenä kannattaa tarkistaa tuleeko emolta maitoa ja seuraavaksi juoko poikanen emon maitoa. Jos poikanen kököttää emon alla, se ei tarkoita automaattisesti, että poikanen juo emon maitoa. Itse tarkistan maidon juonnin niin, että kun poikanen on emon alla, lähestyn varovaisesti emoa ja nostan sitä sen etujalkojen alta seisoma-asentoon, silloin huomaan mikäli poikanen on kiinni nisässä ja juo tai vain kököttää emon alla.

Poikasen juomattomuuteen voi olla useita syitä. Syynä voi olla, että poikanen on liian heikko. Voi olla, että poikanen ei ole vain tajunnut juoda maitoa. Myös emon nisissä voi olla jotain vikaa (esim. kovettumia tai nisät ovat paksut) tai voi olla että poikasella on joku kehityshäiriö, joka estää sitä fyysisesti juomasta maitoa (esim. kitalakihalkio).

Kokemuksesta voin kertoa, että poikaset jotka eivät opi juomaan ollenkaan emon maitoa harvoin selviytyvät. Aina voi yrittää ruokkia poikasia käsin, mutta ei ole väärin päättää olla ruokkimatta niitä ja päästää ne pois. Se on vaikea kysymys vastata, onko eettisesti oikein auttaa heikkoa poikasta. Jos poikasella ei ole fyysistä ongelmaa eikä kärsi vaan on ainoastaan heikko, niin poikasella on mahdollisuus selviytyä. Tämmöinen poikanen on elänyt minulla 7 vuotta vanhaksi, vaikka ei olisi selvinnyt pienenä ilman lisäruokintaa. Minusta on jokaisen oma päätös haluaako yrittää auttaa heikkoa poikasta vai ei. Tärkeintä on, että poikanen ei kärsi. Omasta mielestäni poikasen lopettaminen tai ruokkiminen on kumpikin yhtä oikein.

Jos päätän auttaa heikkoa poikasta toimin seuraavasti:

Jos poikanen ei juo itse tai vaikuttaa nuutuneelta ja heikolta, annan sille ensimmäisenä päivänä lisäenergiaa ja nestettä 1ml ruiskulla. Hieman (esim.0,2ml) Nutriplus -geeliä ja äidinmaidon vastiketta (esim. Nan). Jos poikanen ei juo emon maitoa automaattisesti, ensimmäisenä tai seuraavana päivänä alan opettaa sitä nisälle. Otan emon syliin, niin että sen maha on selkä minun mahaani vasten. Emo on pystyasennossa ja tukevasti. Puristan hieman nisää (vedän nisän ala-osasta nisän kärkeä kohti eli lypsän nisää), niin että sieltä tulee maitotilkka ja laitan poikasta emon nisälle. Joskus yritän laittaa koko nisän suoraan poikasen suuhun. Osa poikasista tajuaa heti, joskus tähän voi mennä aikaa pari päivää, eli yrittämään joutuu monesti monia kertoja. Jos poikanen on oppinut juomaan ruiskusta, korviketta voi myös laittaa tipan emon nisän päälle. Jos haluaa, että poikasella on mahdollisuus selviytyä, yleensä poikasen on opittava juomaan emon nisästä ensimmäisien päivien aikana. Jos poikanen ei opi juomaan ollenkaan emon maitoa ensimmäisten päivien aikana, se oppii puremaan ruokintaruiskua ja alkaa yleensä puremaan emon nisää, eikä emo suostu edes ruokkimaan sitä tämän takia.

Jos poikasella on vaikeuksia oppia juomaan emon nisästä häkissä tai häkissä on vahvempia poikasia, sitä voi joutua juottamaan sylissä emon nisästä muutamia kertoja päivässä. Lisäravinnoksi sille voi antaa korviketta, jos paino ei nouse. Aluksi aloittaen n.0,5ml ruokinta kerta ja siitä itse huomaa, että ruokintatarve nousee pikkuhiljaa. Ruokintamäärä voi kasvaa nopeasti jopa 4ml/kerta. Muista olla ruokinnan kanssa silti varovainen. Liian innokas poikanen saattaa vetää maitoa keuhkoihin ja tämä voi aiheuttaa yhtäkkisen kuoleman tai hengitystietulehduksen.

Aiemmin mainitussa tapauksessa, tai jos poikasen paino ei nouse jostain syystä, emolla on monta poikasta ja syömisestä on kilpailua eikä poikanen saa tarpeeksi energiaa, voit joutua antamaan lisäruokaa emonmaidon lisäksi. Joskus voi riittää pelkkä korvike, mutta joskus marsunpoikaselle pitää antaa tukiruokaa sen lisäksi. Itse sekoitan Recovery –jauheeseen (omasta mielestäni parempaa poikasille kuin Oxbow:n tukiruoka critical care), pikakaurahiutaleita, koska maistuu poikasille paremmalta. Jos poikasia on useita, erotan heikoimman poikasen emon kanssa muutaman kerran päivässä, jotta se saa myös emonmaitoa eikä lopeta maidon juomista. Poikasen kunto ratkaisee sen kuinka usein sitä pitää ruokkia. Jos poikanen on hyvin heikko, sitä voi joutua ruokkimaan n.2-3tunnin välein. Kyllä, yölläkin. Jos poikasta ei ruoki yöllä, eikä se juo yöllä emon maitoa sen kunto laskee hyvin nopeaa.

Tärkeää ruokinnassa: Muista lämmittää korvike n.30C lämpimäksi, ja jos annat pikakaurahiutaleita, muistaa turvottaa ne. Voit myös lisätä hieman c-vitamiinia ruokaan, mutta kannattaa olla varovainen ettei laita liikaa, koska se happamoittaa ruokaa. Korvike ei säily avattuna jääkaapissa kauaa, joten voit pakastaa sitä jääpaloina ja sulattaa palan/päivä.

En ole saanut ikinä selviämään heikkoa poikasta, joka ei juo emonmaitoa ollenkaan, mutta olen kyllä kuullut poikasista jotka ovat syntyessään hyväkuntoisia ja niiden emo kuolee ja orpoa poikasta on jouduttu ruokkimaan pelkällä korvikkeela ja tukiruualla. Tämmöiselle poikaselle voi laittaa korviketta pieneen juomapulloon. Toki ensin voi yrittää löytää sille varaemon. Jos poikasen emo on elossa ja poikanen ei ala juomaan emon maitoa opetuksesta hulimatta pidän hyvin epätodennäköisenä, että se selviää. Jos emolla on selväraskausmyrkytys, poikasten ei saa antaa juoda emon maitoa. Raskausmyrkytyksen saaneen emon maidossa on myrkkyjä, jotka tappavat myös poikasen. Orvon poikasen kanssa täytyy aina muistaa, että jos sitä alkaa ruokkimaan, sitä voi joutua ruokkimaan ympäri vuorokauden. Orvolla poikasella, joka on hyväkuntoinen, on kumminkin paremmat mahdollisuudet selvitä käsiruokinnalla, kuin heikolla poikasella joka ei saa emonmaitoa ollenkaan.

Esimerkkejä:

Kertomus vuodelta 2012: Meille syntyi maanantaina poikue, jossa oli 6 poikasta. Hieman liian iso poikue. Yksi poikasista oli kuollut ja 5 elossa. 2 poikasista painoi vain 47-49g. Olin varma, että nukkuvat pois. Tärisivät, mutta liikkuivat silti. Näyttivät tosi huonoilta. No, yrittänyttä ei laiteta, joten päätin koittaa lisäruokkia poikasia. Aloitin antamalla niille korviketta emon maidon lisäksi muutamia kertoja päivässä. Aluksi kyllä näytti, että ovat niin raukkoja ettei tästä tule mitään, mutta paino alkoikin yllättäen nousemaan. 3:n päivän ikäisinä painoivat 54g ja tärinä oli loppunut. Monesti heikoilla poikasilla on iso askel että paino nousee. 7 gramman painonnousu on näin pienellä poikasella jo aika suuri muutos parempaan. Toki tässä vaiheessa selviäminen ei ollut vielä varmaa. 3 päivän ikäisenä isommat poikaset eivät edes hirveästi estelleet näitä heikompia pääsemästä nisälle, joka oli hyvä juttu.

Koska poikaset näyttivät kasvavan, lopetin niiden lisäruokinnan kokeiluksi, mutta toisten poikasten vahvistuessa vahvemmat halusivat olla enemmän nisällä ja pienemmät alkoivat häviämään kilpailussa. Toinen pikkuinen tipautti painoa 51 grammaan, joten minun oli jatkettava lisäruokintaa. Lisäruokinnan lisäksi eristin näitä heikkoja poikasia emon kanssa kahdestaan puoleksi tunniksi muutaman kerran päivässä. Annoin niille ruuaksi korviketta ja Recovery -tukiruokaa. Tästä lähtien paino kasvoi tasaisesti.

3 viikon ikäisinä: Nämä kaksi pikkusta ovat kasvaneet normaalia vauhtia. Yhdessä vaiheessa kärsivät jostain puutoksesta ja tiputtivat oudosti tasaisesti karvaa ja viiksiä. Turkissa ei silti ollut mitään karvattomia tai hilseileviä läikkiä. Pudotus oli tasaista joka puolelta. Asia korjaantui, kun saivat c-vitamiinia (jota en ollut muistanut lisätä korvikkeeseen...) ja kun olivat niin vahvoja, että saivat olla emon tissillä yhtä paljon kuin muut poikaset. Käytin poikasia eläinlääkärilläkin ja niiltä tutkittiin kaikki mahdollinen ja todettiin terveiksi. Viiksetkin alkoivat kasvamaan heti, kun alkoivat pärjäämään imemiskilpailussa muille ja saivat c-vitamiinia. 3 Viikon ikäisinä heikot poikaset ovat 170g muiden ollessa 200-220g, eli ovat kasvaneet toisiin nähden aivan normaalisti. Kokoero pysyi samana. Vaikka aluksi meni 1,5 viikkoa ennen kuin saivat normaalin verran äidin maitoa.
 

yllä Batman kuumeessa
3 viikon ikäisenä Batman, eli ruskea pikkunen sairastui korkeaan kuumeeseen. Se oli aivan tulikuuma ja yhtäkkiä söi huonosti, vaikka tähän asti se oli ollut tosi pirteä ja sillä oli ollut hyvä ruokahalu. Sille aloitettiin antibioottikuuri ja sai nestettä ihon alle. Lisäksi täytyi aloittaa tukiruokinta. Onneksi se jaksoi vähän heinää maistella. Tässä pätkä mitä kirjoitin sen hetkisistä tuntemuksista. ”Batmanin iho on joka paikasta tulipunainen ja se on ihan kuuma. Se on punainen sukuelimiään myöten. Kuolen huoleen, sydän särkyy, jos menetän pikkusen tällä lailla, kun se on taistellut tähän asti sieltä n.48 grammasta! Ja ollut niin pirteä! Lisäksi se on kokoisekseen hyvässä massassa, ei mitenkään laiha. Toivottavasti se jaksaa nyt taistella. Tarvitaan kyllä kaikki tsempit, että se selviää.”

2 päivää sairastumisesta antibiootti alkoi auttamaan ja immuunijärjestelmä pelaamaan! Batman oli jälleen emon tissillä ja punaisuus oli laskenut. Päivällä kuume näytti nousevan ja iho meni taas tulipunaiseksi, mutta onneksi ei vaikuttanut kumminkaan yhtä apealta mitä edellisenä päivänä. 3:na päivänä antibiootin aloittamisesta kuume ei enää nousut.

Hieman alle 2kk vanhoina Superwoman ja Batman ovat voineet hyvin. Batman on 400 grammaa, pieni ikäisekseen, mutta hyvin voiva ja tasaisesti kasvanut. Superwoman on isompi, Batmanin kasvu viivästyi Superwomanin kasvusta sairastumisen vuoksi. Superwoman painaa n.450grammaa.

4kk vanhoina ei ole enää mitään tietoa alkuajan taisteluista. Batman painaa jo 700g, Superwoman on myös normaalikokoinen.

1,5v vanhoina molemmat ovat eläneet pirteinä täysin normaalia elämää ja ovat normaalikokoisia. Poikasajan heikkous johtui ainoastaan siitä, että olivat keskosia ja siksi heikkoja. Batmanin sairastuminen johtui luultavasti siitä, että oli vielä niin heikko ja oma immuunijärjestelmä ei pystynyt normaalisti estämään tulehdusta.

Batman 4kk ja superwoman 1,5v

Serpentiini:



Serpentiinillä oli vaikeuksia myös elämän ensimmäisinä viikkoina. Sillä oli vaikeuksia painon nousun suhteen. Paino ei noussut 2,5 ensimmäiseen viikkoon paljon ollenkaan. Poikasella oli erittäin hyvä ruokahalu ja se oli kokoajan tissillä. Jostain syystä ei vaan tajunnut alkaa syömään kiinteää ruokaa kunnolla. Serpentiinistä tuli mieleen Afroditeni. Se oli ollut juuri samanlainen. Välillä tukiruokin Serpentiiniä ja sillä nousi heti paino 5g. Kun lopetin tukiruokinnan muutamaksi päiväksi, paino jäi siihen eikä noussut, mutta ei laskenutkaan. Kun taas ruokin päivän, paino taas nousi 5 grammaa ja jäi sitten siihen, kun en antanut lisäruokaa. Tätä tein jonkun aikaa, ruokin 3-4 päivän välein ja aina sama tarina. Ruokin sitä muutaman päivän ajan jatkuvasti ja lopulta aloin löytää sitä heinänkorsi suussa ja sitten alkoi painokin nousemaan ja sen jälkeen se onkin kasvanut silmissä. Tänä päivänä se on täysin normaalin kokoinen marsu ja saanut 2:t poikaset itse. Afroditen tarina oli juuri samanlainen, sen paino ei millään lähtenyt nousemaan. 3 viikkoa se oli hyvin pieni enkä uskonut, että se edes selviää. Joi kyllä hyvin emon maitoa, mutta paino ei vain noussut. Voisi kuvitella, että sillä olisi joku pahempi vika kun näin on, mutta mitään näkyvää vikaa ei löytynyt. Lopulta viikkojen taistelun jälkeen sain Afroditen painon nousemaan. Afrodite eli hieman yli 7 vuotta. Se on ollut vanhin marsuni. Sairastui kerran elämänsä aikana, mutta muuten oli terve.

 

Joskus heikon kasvun takana voi olla fyysinen vika. Kertomus parin vuoden takaa, 2011: Meille syntyi poikue viikko sitten, joka tuli muutaman päivän liian ajoissa maailmaan. Poikaset olivat kooltaan hyvin pieniä 50g-70g. Ajattelin, että kaikki kuolevat, koska olivat tosi heikkoja. Olin matkoilla ja poikaset olivat vielä ensimmäiset päivät tuttavalla hoidossa, joka oli lisäruokkinut niitä pari ensimmäistä päivää, jotta poikasten painot lähtisivät nousuun. Kaikkien muiden painot lähtivät nousuun paitsi yhden. Muutamassa päivässä 4 poikasista oli jo 75-90g. Tosi virkeitä ja niitä ei tarvinnut enää ruokkia! Yhden poikasen paino ei lähtenyt nousuun. Se painoi vain 42g, kun hain hoidosta. Lopetin sen ruokinnan ja päätin, että lopetan sen, jos se ei menehdy itsestään. Poikanen oli heikko, mutta ei kuollut. Tulin toisin aatoksiin vuorokauden jälkeen ja annoin armonaikaa toisen vuorokauden, mutta enempää en halunnut, jotta poikanen ei joudu kärsimään, koska paino oli kumminkin laskenut 10 grammaa. Paino lähti heti nousuun ja ensimmäisen vuorokauden jälkeen painoa oli tullut 5g. Poikanen alkoi jopa menemään emon nisälle, kun vahvempia poikasia ei ollut kilpailemassa. Poikasen paino kasvoi hitaasti, mutta silti kasvoi. Se oli hirveän iloinen poikanen. Innokas kuin mikä. Oikea persoona. Hyppäsi kädelle heti kun käden laittoi häkkiin ja aamulla varmasti herätti kuikuttamalla, kun oli nälkä. Lopulta huomasin syyn sen hitaaseen kasvuun. Etuhampaat olivat kuluneet väärin ja pellettejä oli vaikea syödä. Kovasti se niitä jyrsi, mutta ei saanut syötyä niitä tarpeeksi. Huomasin, että alahampaat menivät eri kohtaan mitä muilla poikasilla. Ne olivat täysin samalla tasolla mitä etuhampaat. Normaalisti alahampaat ovat hieman taaempana mitä ylähampaat. Tämän takia tulin tulokseen, että vaikka poikanen on tällä hetkellä pirteä, sillä on rakenteellinen vika, joka estää sitä kasvamasta normaalisti ja se täytyy lopettaa. Tämä tarina siis esimerkkinä siitä, että vaikka poikasen saisi kasvamaan, sillä voi silti löytyä myöhemmin jotain miksi se ei ole elinkelpoinen. 4 Poikasta olivat heikkoja ainoastaan sen takia, koska olivat syntyneet etuajassa ja lisäruokinta alussa vahvisti niitä sen verran, että ne selvisivät.

Voin kertoa, että näitä tarinoita on lukuisia. Niin positiivisia onnistumisia, kuin myös monesti surullisia menetyksiä. Jos poikasia ei ole ollut aikaa ruokkia tarpeeksi, se voi olla jo yksistään syynä etteivät selviä. Nyt, kun käyn töissä, monesti joudun päästämään heikot poikaset pois, kun ei ole aikaa ruokkia. Kun olin opiskelija, sain kyllä ruokittua monta poikasta eloon ja elivät sen jälkeen ihan normaalia elämää. Olivat vain heikkoja ja niillä ei ollut muuta fyysistä ongelmaa.

Kuva alla: Afrodite oli heikko poikanen, joka eli minulla 7vuotiaaksi.


 

 

www.marsula.net