Etusivu/frontpage Kasvattajat/breeders Marsut/cavies Myynnissä/for sale Marsu infoa/cavy info facebook

 

Cuy-marsut Ecuadorissa

 

 

Olin maalis-huhtikuussa hieman yli kaksi viikkoa häämatkalla Ecuadorissa ja ennen matkaa haaveenani olikin nähdä reissulla myös marsuja. Ecuador on pieni maa Etelä-Amerikassa, päiväntasaajan alla. Sen halkaisee keskeltä Andit, joiden toisella puolella on rannikkoa ja toisella puolella sademetsää. Cuy-marsut ovat Ecuadorissa osa maan ruokakulttuuria, ollen arvostettua ruokaa ja niitä syödäänkin yleensä erikoistilaisuuksissa, kuten juhlapyhinä.  Toivonkin, että ymmärrätte tätä juttua lukiessanne, että marsuja ei siellä pidetä samanlailla kuin meidän lemmikkejämme, vaan ne ovat siellä ruokaa kuten meillä esim. kanat.

Marsu-farmin löytäminen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Ollessamme ensimmäisessä etapissamme sademetsässä, kyselimme oppaalta marsuista ja hän kertoi, että marsuja on ainoastaan Andeilla.  Opas kertoi myös, että Andeilla paikallisilla saattaa olla muutamia marsuja keittiössä aitauksessa ja ne elävät ihmisten elämän mukana. Nämä marsut joko syödään itse tai myydään markkinoilla ruuaksi.

Matkustimme sademetsästä Andien läpi pohjoiseen Lojaan, vaihto-oppilas aikaisen ystäväni luokse.Vaikka Ecuadorin Andit sijaitsevat päiväntasaajalla, ylhäällä vuoristossa ei ole hirveän kuumaa ja esimerkiksi Lojassa on 20-25 astetta ympäri vuoden, joten ilmastollisesti Andit ovat hyvä paikka kasvattaa marsuja. Marsu-farmeja Ecuadorissakin on silti aika harvassa, eikä ollut  itsestäänselvyys, että pääsisin vierailemaan yhdellä niistä. Olin kertonut etukäteen kaverilleni, että haluaisin nähdä marsu-farmin ja olin todella iloinen, kun he pystyivät järjestämään minulle vierailuin yhdelle niistä. Kävi nimittäin niin hyvä tuuri, että ystäväni isä sattui tuntemaan marsu-farmin omistajan ja tämä suostui vierailuumme. Ystäväni ja hänen isänsä eivät myöskään olleet ennen käyneet marsu-farmilla.

Ajoimme todella ylös vuoristoon ja saavuimme pienelle maatilalle, jota vartioi kolme hyvin agressiivista saksanpaimenkoiraa. Ne olivat kiinni, mutta yrittivät silti hyökkäillä meitä kohti. Cuy-marsut asuivat omassa katetussa rakennuksessa, kolmessa eri huoneessa. Niiden lisäksi farmilla oli ainakin kanoja ja viiriäisiä.

 

Ensimmäisessä huoneessa oli jalostuseläimet ja samalla farmin isoimmat marsut, sillä osa naaraista olivst saaneet kasvaa täysikokoisiksi. Jokaisessa häkissä oli yksi uros ja useita naaraita, sekä muutamia poikasiakin häkeissä oli, mutta ilmeisesti suurin osa naaraista oli vasta astutuksessa tai kantavia. Minulle kerrottiin, että kun poikaset ovat muutaman viikon ikäisiä, urokset erotetaan pois etteivät ne astu naaraita, joten tämän perusteella marsujen ruokajalostus kyllä kuulosti aika inhimilliseltä. Olisin voinut odottaa, että siellä olisi ollut urokset ja naaraat ihan miten sattuu sekasin tekemässä poikasia, mutta näin ei ollut, vaan poikasten jalostus oli  harkittua.

 

 

Toisessa huoneessa oli pienissä häkeissä paljon pikkumarsuja, ilmeisesti juuri niitä jalostusmarsuista erotettuja nuoria poikasia ja kolmannessa huoneessa oli muutaman kuukauden ikäisiä marsuja. Tämä huone oli täysin erillään kahdesta muusta ja sinne oli oma sisäänkäyntikin. Nämä marsut olivat ilmeisesti juuri niitä ruuaksi kasvatettavia. Paikassa työskentelevä mies kertoi, että sillä hetkellä heillä oli hyvin vähän marsuja, koska oli pääsiäinen ja juuri pääsiäisen kaltaisina juhlapyhinä paikalliset syövät marsua, joten lähes kaikki syömäkokoiset marsut oli myyty ruuaksi. Miehen mukaan heillä on marsuja normaalisti puolet enemmän, kuin vierailu hetkenämme ja huomasinkin, että neljäs, isoin huone oli kokonaan tyhjä.
 

Olin positiivisesti yllättynyt marsujen elinoloihin, vaikka eivät ne tietenkään vastanneet sitä, kuinka marsuja tulisi pitää Suomen lemmikki marsuja koskevan eläinsuojeluasetuksen mukaan, mutta tuotanto eläimiksi niillä oli hyvät olosuhteet. Marsujen asuintilat eivät haisseet ollenkaan navetalta tai muuten pahalta, vaikka sitä olisi voinut odottaa marsujen määrän perusteella ja kaikkien asuintilat olivat puhtaat. Yksi syy tähän oli varmasti se, että häkeissä oli verkkopohjat jonka takia pissat ja kakat tippuivat häkkien alle. Suomessa ei verkkopohjia marsuilla saa olla, mutta Ecuadorissa ne ei ole kiellettyjä ja varmasti auttavatkin puhtaana pidossa isoilla marsu-farmeilla.

Ensimmäisessä ja toisessa huoneessa marsut näyttivät aika terveiltä, ehkä jonkin verran staticia, mutta varmaksi en voi sitä sanoa. Kaikkien turkit olivat hyvässä kunnossa ja missään ei ollut yhtään kuollutta marsua. Kolmannessa huoneessa n. 20:llä prosentilla marsuista näytti olevan sieni-infektio, naamoissa oli selviä sieni-infektion aiheuttamia karvattomia laikkuja. Marsuillehan siitä ei sinänsä ole haittaa, mutta meillä lemmikkien omistajilla on se ongelma, että se voi tarttua ihmiseen. Joskus toki se voi marsullakin tulehtua pahasti ja aiheuttaa komplikaatioita, mutta näillä cuy-marsuilla sitä esiintyi vain muutamana laikkuna pään alueella. Tätä ennen olin miettinyt, että olisi kiva koskea cuy-marsuun, mutta nämä sieni-infektiosta kärsivät marsut nähtyäni ei marsujen sylissä pitäminen enää huvittanut. Toisissa huoneissa ei tosin ollut yhtäkään sieni-infektion saanutta marsua, joten infektio-oireet koskivat vain yhtä huonetta.

 

Marsujen ruokaa

 


Yritin parhaani mukaan kysellä marsujen ruokinnasta, mutta valitettavasti espanjan kielen taitoni ovat huonot ja espanjan kieltä puhuva kaverini ei osannut minulle kaikkea kääntää englanniksi. Marsujen pääruoka tällä marsu-farmilla oli paksun lehtevän ruohon näköinen vihreä kasvi. Sitä oli joka häkissä suuret kasat ja sitä kasvatettiin farmin pihalla, mutta yllättäen tällä alueella eläville marsuille meidän kovasti vaalimamme kuivaheinä oli täysin vieras käsite ja paikalliset ihmettelivät, kun kerroin heinän kuivatuksesta.  Tuon lehtevän ruohon lisäksi marsuilla oli ruokana kuivaa rouhetta. Mitään tietoa rouheen sisällöstä en saanut, mutta oletettavasti se oli jotain meidän pelletteihin verrattavaa. Marsuilla ei ollut siis kuivaa heinää tai juomapullojakaan, ainoastaan siis tätä tuoretta ”heinää”. Toisella puolella maata markkinoilla käydessäni siellä myynnissä olleilla marsuilla ei näyttänyt olevan ruokana tätä heinää, vaan maissin vihreitä lehti osia, maissia ja jotain toista vihreää kasvia. Nähtävästi se mitä marsuille syötetään Ecuadorissa riippuu hirveästi siitä, mitä paikalliset ihmiset kasvattavat.

Yllättävintä minulle oli kuitenkin marsujen koko. Olen aina ajatellut, että cuy-marsut ovat näitä järjettömän isoja jättimarsuja, mutta vain muutama isompi n. 2-3 kiloinen sieltä farmilta löytyi, mutta keskikooltaan aikuiset olivat ehkä n. 1,5-2kg, saman kokoisia siis mitä omat kaikista isoimmat lemmikki marsuni. Toinen asia mihin kiinnitin huomiota oli cuy-marsujen varpaat, cuy-marsuilla nimittäin esiintyy geenimutaatio, jonka johdosta niillä on enemmän varpaita mitä normaaleilla marsuilla. Joukkoon mahtui marsuja joilla oli normaali määrä varpaita, kuten myös marsuja jolla oli enemmän varpaita kuin normaali marsuilla.

 

Farmin isoin Cuy marsu

 

Luonteeltaan cuy-marsut olivat arempia mitä lemmikki marsumme, mutta yllättävän normaalisti niitä omistaja pystyi käsittelemään. Marsu-farmilla vierailu oli kyllä erittäin kiinostava kokemus ja oli mielenkiintoista nähdä miten marsuja pidetään Ecuadorissa. En farmille mennessä oikein tienny mitä odottaa, pelkäsin että niitä ei ehkä pidetä kovin hyvin, mutta yllätyin kyllä positiivisesti. Tietenkin lemmikki marsujen omistajana näkisin marsujen olossa parennettavaa, mutta tuotanto eläiminä niitä pidettiin hyvin.

 

Myöhemmin matkallamme pääsimme vierailemaan Otawalossa eläin markkinoilla. Parin tunnin linja-automatkan päässä pääkaupunki Quitosta järjestetään joka lauantai todella suuret markkinat, joissa on omat alueensa käsitöille, eläimille ja ruualle. Olin katsonut Youtubesta videoilta, että siellä voisi olla marsuja myynnissä ja halusin päästä paikalle myös itse. Linja-autoon oli hirveä jono ja saimmekin jännittää pääsemmekkö perille ennen kuin markkinat loppuvat, sillä tiesimme, että eläinmarkkinat ovat pian ohi, joten päästyämme perille lähdimme heti kävelemään eläinmarkkinoita kohti.

Paikalla oli useaita eri myyjiä marsujen kanssa ja marsut olivat verkosta tehdyissä ympyröissä. Aina yhdellä myyjällä oli tietyn värisiä cuy-marsuja ja niiden kanssa samassa aitauksessa saattoi olla myös muitakin eläimiä. Esimerkiksi yhdellä myyjällä oli rusetillisia cuy-marsuja ja minusta näytti, että näitä marsuja käytiin katsomassa lemmikiksi. Toisella myyjällä oli suklaan värisiä ja kolmannella myyjällä golden/whitea + agouteja. Nämäkään marsut eivät olleet meidän lemmikkimarsuja isompia, joten olivat varmasti aika nuoria. Marsujen lisäksi markkinoilla oli myynnissä myös kissoja, koiria, ja kaikkia maatalouseläimiä.
 

Marsu-farmilla oli sileäkarvaisina cuy-marsuina ja englannin crest tyyppisiä cuy-marsuja. Suurin osa oli väreissä pew, dew, buff/white ja golden/white, sekä lisäksi siellä oli agouteja kyseisissä väreissä kuten cinnamonagouti/whiteja. Näin myös erikoisia oletettavasti agouteja, joilla tippausta ei ollut selvinä väriläiskinä, vaan ainoastaan esim. agoutia oli selän keski linjaa pitkin ja sitten väri haihtui epäselvästi. Yritin katsoa hyvin tarkkaa olisiko tämä agoutisuus voinut olla vaan staticia, mutta siltä se ei näyttänyt, enkä ole ihan varma oliko tämä semmoista, jossa suklaa väri oli karvan päässä. Joillakin marsuilla näytti olevan selvästi, että tätä agoutia olisi ollut selän päällä ja nokassa, mutta en valitettavasti saanut kovin hyviä kuvia näistä marsuista, koska niitä oli aika vähän ja eivät oikein olleet sattuneet kuviini. Joka tapauksessa karvassa oli kahta väriä ja se esiintyi enimmäkseen nokassa ja selän päällä, eikä ollut normaalia agoutia. Jotkut sanoo, että joskus deweillä esintyy tämän tapaista vanhemmalla iällä, mutta en ole varma onko tämä samaa vai eriä, sillä tätä esiintyi nuorillakin marsuilla.


 

Kuvia vierailustani löytyy: http://www.flickr.com/photos/marsula/sets/72157633369079932/with/8687541031/  Toivon, että jokainen kuvia katsova ymmärtää, että nämä eivät ole lemmikkimarsuja ja ovat paikallisten elinkeino, joten asiat eivät ole kuten meidän lemmikkimarsuillamme.


 

Lea Rahtu-Korpela


 

 

www.marsula.net